Ne seittemän totuutta meikästä.. Intsun haastamana.

1. Oon äiti 4 lapselle ja kahden lapsen mumma. Yhden miehen vaimo. Kiinni lapsissani aika tavalla vieläkin. Luopuminen on ollut kovaa, kun muuttaneet omilleen. Yksi pian 14 v. päivänsäde vielä on tässä kotona.

2. Uskossa Jeesukseen ollut pian 21 vuotta ja tämänhetken hengellinen kotini on vapaakirkko.

3. Sairastellut monta monta vuotta. mm. fibro, krooniset otsa ja poskiontelotulehdukset ym. Mutta katkera en oo yhtään, oon saanut taivaasta voimaa jaksamiseen. :) Ensimmäinen leikkaus oli tähystysleikkaus pari vuotta sitten ja silloinkin huuhdottiin tosi paljon. Viime vuonna toimenpiteitä yli 50 kertaa sisältäen kaksi leikkausta, toinen taysissa ja kaksi otsaporausta, sekä olin viikon erikseen sairaalahoidossa erittäin pahan tulehduksen takia. Tänä vuonna toimenpiteitä yli 15 kertaa ja yksi leikkaus. Tilanne tuntuis vähän paremmalta tällähetkellä. Selkä- ja muut kivut vaan riesana nyt fibroon liittyen.

4. Keräilen askartelumatskua... jopa kukkakimppujen kuivakukat. *punastuu*. Askartelupöytä on välillä aika sekasotku, kun on monta projektia menossa yhtäaikaa.

5. En oo mikään siivoushullu nykyään.. keksin helposti mukavempaa tekemistä. Ei meillä silti ihan kaoottista ole ainakaan mun mielestä. Jonkun siivoushullun mielestä kyllä voi olla. Pysykööt loitolla tai ruvetkoot siivoamaan käydessään. ;) Saan kyllä aina sellasia siivouskohtauksia joskus. Niitä ehkäs sais olla vähän useammin. Sitte hiki roiskuu kun sellasen pukkaa päälle. Mutta tää terveydentila on opettanut paljon. Ihan hyvin selviää vaikka ei aina kaikki ookkaan ihan järjestyksessä. Nuorempana tressasin paljon enemmän.

6. Rakastan luontoa ja hiljaisia paikkoja, joissa kuuluu vaan lintujen laulua ja veden liplatusta. Sellasessa mun sielu lepää. Asutaan vilkasliikenteisen tien vieressä. Vaikka on meluaita niin silti ottaa välillä hermoon meteli joka tieltä kuuluu. Fibrokoilla on se vaiva yleensä, että kova melu hermostuttaa.

7. Haaveeni on, että olisin joku päivä niin hyvässä kunnossa, että voisin tarjota sijaiskodin jollekkin lapselle. Meillä oli yksi 16 vuotias poika puoli vuotta tässä muutamia vuosia sitten ja koin sen tosi hienona juttuna. Poika on edelleen tosi läheinen. Naimisissa nykyään ja yksi lapsikin. Käyvät meitä aina katsomassa välillä. :)

 

Siinä niitä.. tuli vähän pitkästi ehkä välillä. Mulla ei taas ole kameraa ja en saa kuvattua töitäni. Tyttö on kameran kanssa keskiviikkoon asti leirillä. Oon yleensä ollut keittiöllä auttamassa itsekkin siellä, mutta nyt koin, että mun on aika levätä ihan kunnolla, kun kipujakin on aikatavalla. Saan olla koiran kanssa kaksin täällä kotona. :) Sain valmiiksi ne ystävälle luvatut helmet ja hatun lapsenlapselleni Empulle. Vein hatun jo eilen sille. Mutta kuvat on ottamatta.